maanantai 4. toukokuuta 2009

Kaavamainen kertomus vailla yllätyksiä vanhan ajan malliin

Oli kerran kissa
joka asui patongissa
pariisilaisessa
leipomossa.

Tai itseasiassa parempi on tietysti

Oli kerran kissa
joka asui patongissa
pariisilaisessa
salongissa
(se oli kovin laiha kissa)
ja emäntä toi sille
joka aamu uuden patongin
ja itseasiassa voisi luulla että hiiri
eikä kissa
asuisi patongissa

ja itseasiassa patongissa asuva kissa on muutenkin huono ajatus, liian kummallinen. Kerron mieluummin koirasta.

Oli kerran koira,
joka asui sateenvarjossa.

Naurettavaa! Ei sentään ensimmäistä mieleenjuolahtanutta ajatusta tarvitse käyttää.

Oli kerran koira,
joka asui koirankopissa
ja tykkäsi luista
ja makoili kaiket päivät tyynyllään ja nukkui tyytyväisesti.

Aika tylsä koira.

Muuten, eivätpä tienneet emäntä, kissa, koira, hiiri tai kukaan muukaan, että takapihalla (he asuivat Manchesterin esikaupungissa perusbrittiläisessä rivitalossa) aina kohonnut pitkä valkoinen punatäpläinen runko oli itseasiassa kirahvi, joka oli hautautunut sinne Toisen Maailmansodan melskeessä. Sen nimi oli Pete. Se oli pysytellyt hengissä kurottamalla pitkän pitkän kaulansa aidan yli naapurin omena-, päärynä- ja muihin puihin, joista se yön hämärässä maiskutteli aina sieltä sun täältä niin, ettei kukaan koskaan ollut aavistanut. Voi että pete oli vanha ja viekas kirahvi! Mutta maahan hautautuneen kirahvin elämä on sen verran kaavamaista, ettei tästäkään kertomusta synny.

1 kommentti:

  1. hahahaa hauskuutuin! vanha viekas kirahvi! ja rimmislopetus on myöskin aina hyvä!
    -r

    VastaaPoista