lauantai 1. elokuuta 2009

Uni linnusta, jolla ei ole nokkaa eikä siipiä. Uni dinosauruksesta, joka ainoana laumastaan tietää kaiken loppuvan pian. Uni kuutiosta, joka halkaistaan ja halkaistaan ja vielä halkaistaan. Uni pajusta, jonka kissaa tyttö silittää kaihi silmissään. Uni kaivinkonekuljettajasta, joka päättää hakea eleganssia pietarilaisesta balettikoulusta. Uni elävästä kuolleesta, joka ei löydä määränpäätään. Uni rakkaasta, joka ei löydä määränpäätään. Uni lähijunasta, joka ei löydä määränpäätään. Uni tummanpunaista laidunta pyyhkivästä sadeverhosta. Uni karitsasta. Uni Herramme Jeesuksen Kristuksen uhrityöstä. Uni Gabrielista. Uni sappista verta tihkuvasta pillusta. Uni chat-juontajasta (MTV3:n Nelli). Uni rakkaudesta. Uni kiehuvasta järvestä. Uni jäästä. Uni säästä. Uni lumesta. Uni unesta. Uni silmäluomiinsa totuttelevasta keskosesta, joka ymmärtää elämästä oikeastaan kaiken olennaisen. Uni planeetasta, jonka kaasukehän pohjan paine ylittää 100 000 000 baria. Uni avaruuslaivasta, joka suorittaa planeetalle pakkolaskun. Uni laivan perämiehestä, jonka tytär on tunnettu unienlukija. Uni Abraham Lincolnista. Uni orjasta. Uni vapaudesta. Uni kalastusreissusta. Uni kanteleesta. Uni rock-konsertista. Uni Robbie Williamsista. Uni Happoradiosta. Painajaisuni. Päiväuni. Toiveuni. Uni, josta ei herättyään muista kuin tunnelman. Jokin hyvin tavanomainen, arkinen uni. Uni, josta herää itkien. Uni, josta herää itkien, mutta se on hyvää itkua, sillä yhtäkkiä on ymmärtänyt, että kaikki järjestyy kyllä. Uni, josta ei herää. Uni pohjalaisen maatalon talvisesta pihamaasta, jota pitkinä öinä valaisee yksi ainoa särisevä pihalamppu.

8 kommenttia:

  1. :)

    tällaisten kirjoittaminen on muuten tavallaan hassua. kun on keksinyt ns. kaavan johon kirjoittaa, siitä lähtien tuntuu että on rikollisen helppoa saada tekstistä hyvä. helppoa ja hauskaa. oikeastaan tuntuu, että se on huijausta: ladella nyt vaan (ehkä näennäisen) mielivaltaisia kuvia pötköön. ei sillä, etteikö tuo olisi työn, vaivan ja hionnan tulos, mutta silti. sanon suoremmin: musta tää teksti on tosi hyvä, mutta tuntuu jotenkin liian helpolla syntyneeltä, eikä ne asiat oikeen kohtaa. aika turhaa puintia oikeastaan, anteeksi muhammed.

    VastaaPoista
  2. tekstistrategisista seikoista:

    muista e i, että syntymän ihme on aina omanlaisensa. jotkut vauvat revitään vitusta kätilön hiellä ja imukupilla, toiset leikataan lääkärin toimesta suoraan kohdusta - ja sitten on niitä kummallisia tapauksia, että kuuluu vain plop ja elämä on alkanut.

    VastaaPoista
  3. niinhän se kai on. mutta onko silti ok, että ainakin hetkellisesti tykkää enemmän siitä lapsesta, joka on revitty vitusta hiellä ja imukupilla kuin siitä joka vain plopsahti saunan lauteilla?

    VastaaPoista
  4. on, totaalisen ok. et tee näin ajattelemalla vahinkoa kenellekään. ethän sä käsittääkseni tartte edes alapäätikkejä hankalan synnytyksen jälkeen.

    VastaaPoista
  5. paitsi jos symppaan TOSI kovasti niin että...

    VastaaPoista
  6. Hyvä komppi, Erkka, tuo pohjakaava toimii! Kyllä mä ainakin näen tässä jatkuvuuksia, joskin onneksi ne myös säännöllisesti sitten nyrjähtävät. Parasta tässä on toisto, joka sallii silti rennon hakevan otteen. Kannattaa mennä tällä metodilla, ei tunnu lainkaan pakotetulta.

    VastaaPoista
  7. Toisto toimi mulle. Kuten kaikki keinot, joilla lukijan saa imaistua mukaan omaan tajunnan virtaan.

    Kaksi poikaa synnyttäneenä: helposti plopsahtaneetkin voivat olla äärirakkaita. Ei se tuska vaan se tulos ;)

    VastaaPoista