Kolme asiaa

1 Te ette katso norsunluutornista vaan    |    mammutin.



2 Teidän notkuvat kaappinne eivät pullota

kirjailijoista  |  meedioista  |  fyysikoista

                        vaan           

                                    koista.



3 Teidän  silmienne  korkeudella  ei  ole  |  mitään

Aikojen alussa allekirjoitit
                  tyhjät paperit,

nyt niissä merkintä:
                    hum. kand.

(svensk kursen avlagt
med studie på egen hand)

tässä siis puhtaita

           pilviä
  
             korkeudelle

silmiesi, että nukkuisit

               hyvää yötä

ja muista kaikki
              
            on kuin ennen

    yhä paremmin

tullen

             mennen

Paperi, kaikki hänen turhuutensa

Tatsaus kilanteeseen

Hupoli on kuputettu, humala on jukutettu

                      Huurta on sulluus!

Hapitalismi kalvaa kaloa jansaa,

                       kaalirahavohu, 

                           havoakkuut, kuukalaismammo:

                                    moi vaaliman menoa

Nedu kauppaa suoruutta dimaisissa liskoissaan,

                                         nöyristyttävä parsismi

nallitsee huoria

                       Voi oi! Voi oi!

                       Huurta on sulluus!

Öyhät konkivat Lorvarinpahdella

                                   kelohopeaisia aloja, 

                             kiotoopit ovat böyhtyneet,

                 Hesiskootterit vukuttavat 

                             puikkien kesät hantojen reinikoissa

                     Melasta put oi tulokas soivo!

Nyt ei rauta unotkaan, rommiin on hyhdyttävä,

                                            roimiin on tyhdyttävä,

                                               roikeasti on yhdyttävä:

Raiskattava lahopainen palliolta alas. 

Amppailkaamme

                         kanarkistisen

                               puomen  Suolesta!

                      

Lalli 1 Piispa Henrik 0

Paulin hätäpieru t. Pauli

En mahdu yhteenkään baariin
siispä kierrän ruuvit löysällä
katuja
dvd-osastoja
ym ym

vastaantuleva lalli laulaa:
saastaa saatana
eikä viini lopu koskaan

Päivänsäde

Saavuin tänään kirjallisuusluennolle myöhässä

Pöydällä oli siipimutteri

Ainakin luulen että se oli siipimutteri

En tunne sellaisia asioita kovin hyvin

Sitä kai yritän tällä sanoa

Kyyn isyys

troglodyytti	trogindyytti	trnnindyytti	mennindyytti
troglodyyten	meogindyinen	mennindyytti	menninkäytti
troglodyinen	meoglodyinen	mennlokäinti	menninkäinti
troglokäinen	meoglokäinen	mennlokäinen	menninkäinen

Ei kyynisyys huido vasta                rannalla


Vaan                        lammen | pinnassa


        Palavan saunan

                                               Alla

metroaseman autiossa hallissa
klo 19:52 lauantai-iltana
teinihoppari on irrottautunut
kaveriporukastaan hetkeksi
hän tanssii peilikuvalleen
armottoman viileesti
peililasit päässä
iPod korvissa
vääntelee käsiään
nostelee jalkojaan
sanoo jou ja
hand ova them nikes
or I cap u mothafucka
peililasit päässä
iPod korvissa
ei kuule eikä näe
itseään
on siinäkin tapa
pitää päänsä kiinni

vartijat tulevat
ja ajavat paritusinaisen jengin
ulos R-kioskista

mutta kuinka ollakaan
yllättävää ohjaaja ei astu
varjoista baskeri päässään
huutaen megafoniinsa
ei asettele statisteja
puhuttele paria esiintyjää
huomauta tiukasta
harjoitusaikataulusta
sillä ylihuomenna keskipäivällä
tämä paikka on täynnä väkeä
työmatkalaista
opiskelijaa pari koditonta
kesän viimeisiä turisteja
ja silloin kaiken täytyy
vaikuttaa vakuuttavalta
ja sujua rasvatusti
joten vähän enemmän
efforttia please

niin ei käy
Spike Lee ei tule
vaan on kai uskottava
että vartijoiden ja teinien
keskinäinen vittuilu
on aitoa siis 4 real
eikä se peililasipäinen
vain esitä olevansa
maailman kovin jätkä

Teksti

Tänään asiat ovat näin:
okei, sinä synnyit 21 vuotta ja kaksi tuntia sitten,
siispä minä laitan aamupalan.

Yksi on epäselvää.

Mitä Talvipuutarhan ulkokahvilan täti teki aivan ensiksi,
kun kesä kello 16.01 oli ohi?

Arvostelu

Riitely runon kanssa on ikävää

Minä arvostelen runoa
ja runo dadattelee
minua

Illan yhtyeen arvostelu

Zalo juttutuvan Ghetto Blues -festivaalin avaajaesiintyjänä:

me kolme väritöntä, mustaa ja kalpeaa

istumme lähinnä lavaa,

suin partaani, rokkipoliisi,

vasemmalla puolellani istuvaa lukuun ottamatta

varmasti yleisön nuorin

kuuntelen soittoanne,

mies, takatukka, 5 kitaraa lavalla, 

30 kuulemma vielä kotona,

rumpukone ja syntikka lisäksi

soitat kaikkia yhtäaikaa

nainen napapaita taitava laulaja

miellyttävä huuliharpisti

pelottava tanssija

liikaa tunnetta liikaa

ei, 

mutta musiikista: se on

nautakarjamme geenimanipuloinnin,

metsiemme raiskauksen ääni

vaikka maamiinojen polkemisella

olisi hyvä rytmi,

niin lisäisin rumpukoneenne

maamiinat kieltävään sopimukseen,

antaisin pasifismini kukkia villinä

vaikka kitarasoolossa sävelet virtaavat

kuin haavoitetun eläimen veri,

ei se tee kunniaa kaiken hauraudelle,

jos välitahdeilla lyöt sähköpianosta

kaikuvia, kaikenpeittäviä sointuja,

te soitatte kolme kertaa liian nopeasti,

te digitalisoitte oluenikin

lienette niitä, jotka täyttävät

reservaattien välisen tyhjyyden

tehotuotetulla intohimolla

sielu on akustinen asia

tai vajaakuntoinen sähkölaite

se ymmärtää vain tämän:

ränttä-tänttä ränttä-tänttä

upottakaa lisälaitteenne

rumpukone ja sähköpiano

upottakaa ne suureen mississippin virtaan

ymmärtäkää hiljaisuus äänien välissä,

hiljaisuus ja synkopaatio, 

ne vievät kauas

sinne kauas minne kuljen teidän ohitsenne

they wanted me to 'go with the flow'

'fuck off', i said, and went with the flent

Olen nyt vegemestassa ja hieman kiireinen,
joten sanon vain tämän:
poistun Vaasankadulta ilman ruumista
ja kuljen Kalliossa pelkkänä silmänä,
mistä kuulette vielä.

Kalojen silmät ovat aina kiinnostaneet minua. Ei yllättävää, olenhan kiinnostunut ihmistenkin silmistä. Silmä ylipäätään vaikuttaa kummalta kapineelta – ei sielun porttina, vaan itsenään, omimmillaan, pallona. Kimmoisuus sellaisenaan kiehtoo, puhkaisun perääntymättömyys. | Myös viinietiikan koen kiinnostavana, sillä mikä saakaan minut pitämään sen mausta? Etiikkainen salaatti on hotkittava melko nopeasti, unohdettava oitis.

Sitten on vielä syksy. Syksy on siitä hyvä, että se repii auringolta housut pois ja haravoi sen silmistä kaihin. Imee hammasmädän kertakaikkiaan, nielee | sulattaa

Sanotaan kalojen uivan vain vedessä,
mikä tietysti on pelkkä teoria.

Ajatelkaa nyt.

Suomukas sävel harmonian pinnassa,
tai lentokalan irrallinen intervalli
joka kohoaa terssin ylemmäs kotisointujaan,
jopa oksistossa käkeävä kakofoninen kuha,
luonnonlait luhistava atonaalinen eväkäs.

Sillä kalat ovatkin melodian eläimiä:
ne uivat. Kotonasikin,
mutta akvaario ei soi
kuin elävä hauki sellaisenaan,
korvakuulolta kaislikossa
aavistettuna, vapaasti
säestäen säteellä hienonhienolla.

Rock-kappaleessa väliosa lähtee D:stä

ja laskee kohti kertosäettä puoli sävelaskelta kerrallaan siten, että

riffi venyttää kuulijan huulen ilmeeseen, joka, jos tämä tapahtuisi

liitukautisessa arkipelagossa,

välittäisi hymyä tulkitsevalle: vaikka

sijoitunkin dinosauruksen ja pentujen väliin, minulla

ihmisenä on sellaista tietoa, jota

elikoilla ei ole, joten kuinka missään tilanteessa

saattaisin olla huolissani

selviytymisestäni?

Kaikenlaista hurlumheitä.

Hyvään saumaan E#.

Joutilaisuudesta & jonninjoutavuudesta.

Jonkinlaisista fobioista.

Muista perehtyä mesotsoiiseen maailmankauteen

jooko edes hei vähän

silleen edes

jotenkin

edes

pintapuolisesti. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Suuntavaisto

Eksyneelle sienestäjälle metsä ei ole paikka:
vasen ja oikea, eteen ja taakse eivät ole olennaisia,
eikä se mätäs johon saapas painautuu ole missään.
Ei ole risteyksiä, eikä suoria teitä,
eikä käsitystä siitä, miten tähän on tultu,
eikä kotipiha, josta lähdettiin ole lähellä tai kaukana,
vaan mielessä, eikä sekään enään ole täysin pään sisällä.
Kannattaa kokeilla villipetojen pelkäämistä,
miettiä miksi vilkuilee olkansa taakse,
mikä erottaa metsään eksyneen astronautista,
joka sinkoutuu sukkulan kyljestä tyhjyyteen
niin kuin joissakin elokuvissa muistaa nähneensä.
Vihdoinkin ymmärtää olevansa maailman napa.
Ymmärtää miksi eläimiä saattaa kadehtia.
Jos muu ei auta, voi koettaa uuden maailman luomista,
kaivaa kolon, kerätä varastoja talveksi,
tatteja ja marjoja, kuivattaa niitä nuotiolla,
alkaa nimetä asioita, joiden katsoo kaipaavan nimeämistä,
perustaa ilmansuunnat ja ansoittaa maailmansa rajat,
syödä nelijalkaisia ja saada niiltä voimat,
mennä kuoppansa pohjalle luustaveistettyine esineineen
ja laulaa itse keksimäänsä laulua.
Ehkä sitten voi etsiä sen metsätien ja autonsa sen varrelta,
kun on unohtanut, että koti on paikka,
jonka päälle on jo kaavoitettu ostoskeskus
josta sähköt on jo katkaistu, rouva lähtenyt,
mainokset kasautuneet eteiseen, kärpäset kukoistaneet,
sitten kuolleet nälkään ja partaterät ruostuneet
särjettyyn peilikaappiin. Maalliset huolet ovat hävinneet,
muuttuneet vähitellen täysin digitaalisiksi,
nousseet taivaisiin niin, että täytyy käydä virastossa
herättämässä itsensä henkiin, maksettava sakot,
rakennettava uusi ruumis, ja kytkettävä se verkkoon.
Metsästä tähän paikkaan on helppo palata,
kun tietää mistä on kotoisin.

Saarnaaja

Kun sanot:
ja niin edespäin
tiedän ettet tiedä
mitä on
edessäpäin

Jeesus Kristus
mulla ei oo rahaa
jeesus
mulla ei oo rahaa
mulla ei oo rahaa, mullaeioorahaa
ei rahaa jeesus
mulla
ei
oo
rahaa
jeesus
jeesus kristus
anna mulle rahaa
mulle jeesus
rahaa
jeesus
sillä sä oot lompakkomies
vapahtaja paras.

Mulla on kynä jossa lukee:
FK l Finanssialan Keskusliitto
En tiiä mistä oon saanut
Kynän
Tietääkseni en ole finanssi alan ihmisiä

Vaikka omistankin rahaa & massia
Omaisuus on mulle toisarvoista
Pidän arvossa hengkistä pääomaa
En esim katso immeistä vaatteisiin tai kledjuihin
Vaan haluan nähdä heidän sydämensä sisimpiin

Muuten
Buongriono kaikki kuumat
Italialais misut
!

Mutta puheet oli
Kynästä
Ihmettelen siis mistä olen saanut sen kynän
EN kirjoita eli
EN ole mikään kirjottelija
Enimmäkseen pärjään tietokoneella tai läppärillä
Käytän niitä spelaamiseen ja p0rnon runkkaamiseen
Jatkotilanteissa
Aion kuitenkin pitää
Kynää taskussa
Ihan vaan
Varmuuksien varalta

Buongiorno.

Allora,
no niin.

Voltate alla pagina centonovantauna
per favore, siis sivu satayhdeksänkymmentäyksi
È il capitolo diciasette, kappale seitsemäntoista

Ci sono vestiti per gli uomi e le donne,
eli miesten ja naisten vaatteita on tällä aukeamalla.

Olette italialaisessa vaatekaupassa
ja etsitte vaatetta, jonka laitatte
taitelijaystävänne syntymäpäiväjuhliin.

Toinen aloittaa: "Vorrei vedere...
questa minigonna rossa."

ja parinne, joka on myyjä, ojentaa sen teille:
"Ecco, per favore."

Voitte käyttää myös
painottoman persoonapronominin
objektimuotoa
joka yhdistetään sanaan Ecco:
"Eccola, per favore"

Ja ostaja sanoo:
"Grazie, ma questa minigonna è troppo stretto
avete una taglia più grande?"
Jos minihame on hänestä liian pieni.

Ja myyjä sanoo: "Mi dispiace, ma non abiammo.
Questa taglia è il più grande, che è.
Jos asiakas on hänen mielestään lihava, he he.

Avete domande, tutto chiaro? Ei kysyttävää?
Bene, cominciate per favore, viisi minuuttia

sitten käsittelemme vielä italialaista elokuvaa

ja futuurinmuodostusta.

Paastopaisti, paahto

Jos joskus vielä sanotte
että tässä teoksessa
kevyt tapaa raskaan
huumori sekoittuu vakavaan
tai että arkinen kohtaa ylevän

minä nauran teiltä
teidän kasvonne pois

Akateemisen vuoden avajaishaiku.

Yliopisto
kasvattaako viisautta,
vai lihottaako?

Viime minuutin haiku

Kärpäsbongari
riepottelee lätkäänsä,
raukka, rimpuillen.

Öäyh

Olen täysin kotona

kärpäsbongarin toimessa.

Aika kuluu näin

improvisaation parissa:

sylki tippuu jo katosta,

mitä se suuhuni tuokaan?

"Gruuvi sävel sven-
gaa
kun banaanikärpänen hen-
gaa."

sanoo Asterix,
joka a-
jaa la-
daa

ja jat-
kaa:

"On da-
daa
ja sit on da-
daa.

Tajusiks,
daa?"

            Täällä on soinut moderni jazz,

            tätä pöydänkulmaa 

            on naputeltu tuntikausia.

Pane merkille banaanikärpäsen lento

noiden sitrushedelmien ympärillä:

siinä on selkeitä viboja jäljellä.

           Aistitko tämän svengin?

           Kuinka vatsassa alkaa kiertää.

Vessapaperirullien hylsyt,

särkylääkkeet kutsuvasti esillä,

avaamaton viinapullo,

tämä savukekin on selvästi pummattu.

          Kokeile lakanoita,

          ne ovat vieläkin kosteat.

Tapetit ovat kellastuneet,

himokkaista ajatuksista kaiketi.

Siksiköhän täältä on viimein poistuttu?

         Katso näitä muistivihkoja.

         Niissä on puolikkaita ajatelmia:

"Tyger tyger burning bright..."

mitä helvettiä? Ajatella,

tämä raunio kulki huomioliiveissä

rakennuksilla, esitti määrätietoista.

         Mutta me saamme sen telkien taakse,

         vaikka näillä kirjastomuistutuksilla.

Vaikka kävisikin niin, että menettäisin kaiken: teoriani luhistuisivat, syksy siirtyisi vuodella ja kissani loikkaisi parvekkeelta kymmenennen kerran, voisin sentään mennä kauppaan ja ostaa oranssin liivin. Sitten kävelisin rakennustyömailla, kaduilla ja ratapihoilla ja ihmiset ajattelisivat, että näköjään on jotain vastuuta annettu tuollaisellekin.

Kaula-aukkojen kukinta-aika on nyt ohi.

Himo siirtynee heruttelemaan kunnialta.

Tekstit ja teoriat alkanevat kiinnostaa,

yönviileys herättänee lomakkeita

yhdeksänhäntäisine kissoineen.

Ihmiset alkavat syödä myrkkysieniä.